Tänään meni syömisten osalta melko hyvin :) En herkutellu pahemmin. Tosin oon lähdössä dokaamaan ja bilettämään joten siinä tulee kaloreita, mutta toisaalta baarissa tanssin kuitenki niin paljon et ne kaikki kuluu.
Perjantaisin ja lauantaisin ahdistaa melkein eniten. Sillon kun pitäs olla kaunis ja jenkkakahvat tursuaa ja maha pömpöttää. Mut mä oon päättäny tulla kauniiks. Oon meikannu ainakin tunnin enkä oo edes vielä valmis, tänään mä panostan! :)
Toivottavasti selviin tänää ilman turhia lipsautuksia ja sekoiluja. Ihanaa päästä nollaamaan...!
Tänään söin seuraavaa:
# aamu: riisifrutti
# päivä: desi lihakeittoa, puolikas pannari
# iltapäivä: pastaa
perjantai 14. maaliskuuta 2008
torstai 13. maaliskuuta 2008
Jos vain olisi mustaa tummempaa, se on värini silloin kun erotaan, pala harmaata saisi vain sinua kaipaamaan.
Vähän sanaton olo. En oo syöny tänää hirveesti, mut toisaalta en oo liikkunukaa tarpeeks. Miksen mä vaan voi laihtua...
Ja tajusin taas et vaikka kuinka laihtuisin, mun naamasta ei saa kaunista millään.
On tehny hirveesti mieli ahmia, hampurilaisia, yrttipatonkia, sipsejä... Mutta en oo sortunu.
Tänään söin seuraavaa:
# aamu: riisifrutti
# päivä: 2 pientä perunaa + puoli desiä makkarakastiketta + pala parsakaalia
# ilta: pastaa, puoli desiä mustikoita
Sen lisäksi lihaskuntoa, vaikka ei tähän mahaan auta mikään. Ahdistaa.
Ja tajusin taas et vaikka kuinka laihtuisin, mun naamasta ei saa kaunista millään.
On tehny hirveesti mieli ahmia, hampurilaisia, yrttipatonkia, sipsejä... Mutta en oo sortunu.
Tänään söin seuraavaa:
# aamu: riisifrutti
# päivä: 2 pientä perunaa + puoli desiä makkarakastiketta + pala parsakaalia
# ilta: pastaa, puoli desiä mustikoita
Sen lisäksi lihaskuntoa, vaikka ei tähän mahaan auta mikään. Ahdistaa.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Silmiis pala taivasta jää, silmänräpäys vain pimeää.
Eilen en päässyt kirjottelemaan kun olin kullan kanssa ja sen aikana ei oikeen voi tätä kirjottaa. Menin nimittäin viikko sitten kännissä paljastamaan sairastavani ehkä jonkun sortin Ednosta, ja siitä lähtien se on vahdannut mun syömisiä, vaikkei asiasta onneksi ole sittemmin keskusteltu.
Eilen tuli sitten syötyäkin aika paljon.
Eilen söin seuraavaa:
# aamu: 2 ruisleipäviipaletta + maksamakkaraa
# päivä: 1 desi makaronilaatikkoa + näkkäri, lasi rasvatonta maitoa
# iltapäivä: ruisleipäviipale + maksamakkaraa
# alkuilta: 5 kevytnakkia, lusikallinen kevytjäätelöä
# ilta: pastaa, puoli desiä mustikoita
Näiden lisäksi söin muutaman hedelmäkarkin. Kauhea morkkis, miten mä noin paljon söin :( Laskin vähän niin yhteensä noista olis tullu joku 870 kcal, mutta luultavasti tuli jonkun verran enemmän, eli ainakin päälle 900 kcal. Eipä se onneksi sitten niin iso määrä olekaan :)
Sitten tähän päivään. Joka päivä enemmän ja enemmän mulla palaa käämit mun luokkalaisten kanssa. Ne on niin itserakkaita, itsekeskeisiä, ilkeitä ja kieroja ääliöitä ettei mitään rajaa.
Mun luokalla on siis yksi tyttö, sellanen tyypillinen hylkiö, jolla ei oo kavereita ja jolle kukaan ei puhu ja jota kiusataan. Tiedän, olen ollut itsekin mukana tässä syrjinnässä, enkä mä mikään enkeli ole, mutta mulla menee nyt hermot. Se tyttö on niin ujo ettei uskalla puhua kellekään. Okei, en minäkään uskaltaisi, jos mua kohdeltaisiin niin kuin mun luokka sitä kohtelee!
Ei IKINÄ uskoisi että kyse on toisenasteenopintojen opiskelijoista, jotka kaikki täyttävät viimeistään tänävuonna 18! Niin lapsellista ja idioottimaista tää touhu on. Noiden ihmisten mielestä se tyttö ei saisi edes tulla samaan pöytään istumaan ruokalassa. Ja jos se joskus tulee, se savustetaan ulos haukkumalla ja puhumalla paskaa. Eikä se ihminen oo IKINÄ tehny pahaa kellekään näistä tyypeistä! Ne käyttää valtavat määrät energiaa pelkästään sen tytön haukkumiseen ja dissaamiseen, ja mä en jaksa enää. Mä oon kerran niille asiasta huomauttanut, ja sen jälkeen oon itse saanu paskaa niskaan aika tavalla.
Tästä ei ehkä oikeen ilmene millasta se kiusaaminen on, kun en voi kertoa tarkemmin ettei mua tunnisteta tästä.
Tänään on menny syömisten kanssa aika hyvin. Aamulla vaan söin ja sit kun alko koulussa tulla nälkä, join litran vettä. Sen jälkeen oli ihanan kevyt olo < 3
Tänään söin seuraavaa:
# aamu: riisifrutti (181 kcal)
# päivä: 3 nakkia (150 kcal)
# alkuilta: puolikas appelsiini (22 kcal), 2 ruisleipäviipaletta + maksamakkaraa (140 kcal)
# ilta: mehujää (80 kcal), ruisleipäviipale + maksamakkaraa (70 kcal)
Tänää on menny tosi hyvin :) Yhteensä noista tulee 643 kcal. Ja en edes oo vielä syöny tota mehujäätä ja vikaa leipää, mut suunnittelin syöväni iltapalaks.
Sen lisäks oon tehny lihaskuntoa, vatsoja ja selkiä.
Eilen tuli sitten syötyäkin aika paljon.
Eilen söin seuraavaa:
# aamu: 2 ruisleipäviipaletta + maksamakkaraa
# päivä: 1 desi makaronilaatikkoa + näkkäri, lasi rasvatonta maitoa
# iltapäivä: ruisleipäviipale + maksamakkaraa
# alkuilta: 5 kevytnakkia, lusikallinen kevytjäätelöä
# ilta: pastaa, puoli desiä mustikoita
Näiden lisäksi söin muutaman hedelmäkarkin. Kauhea morkkis, miten mä noin paljon söin :( Laskin vähän niin yhteensä noista olis tullu joku 870 kcal, mutta luultavasti tuli jonkun verran enemmän, eli ainakin päälle 900 kcal. Eipä se onneksi sitten niin iso määrä olekaan :)
Sitten tähän päivään. Joka päivä enemmän ja enemmän mulla palaa käämit mun luokkalaisten kanssa. Ne on niin itserakkaita, itsekeskeisiä, ilkeitä ja kieroja ääliöitä ettei mitään rajaa.
Mun luokalla on siis yksi tyttö, sellanen tyypillinen hylkiö, jolla ei oo kavereita ja jolle kukaan ei puhu ja jota kiusataan. Tiedän, olen ollut itsekin mukana tässä syrjinnässä, enkä mä mikään enkeli ole, mutta mulla menee nyt hermot. Se tyttö on niin ujo ettei uskalla puhua kellekään. Okei, en minäkään uskaltaisi, jos mua kohdeltaisiin niin kuin mun luokka sitä kohtelee!
Ei IKINÄ uskoisi että kyse on toisenasteenopintojen opiskelijoista, jotka kaikki täyttävät viimeistään tänävuonna 18! Niin lapsellista ja idioottimaista tää touhu on. Noiden ihmisten mielestä se tyttö ei saisi edes tulla samaan pöytään istumaan ruokalassa. Ja jos se joskus tulee, se savustetaan ulos haukkumalla ja puhumalla paskaa. Eikä se ihminen oo IKINÄ tehny pahaa kellekään näistä tyypeistä! Ne käyttää valtavat määrät energiaa pelkästään sen tytön haukkumiseen ja dissaamiseen, ja mä en jaksa enää. Mä oon kerran niille asiasta huomauttanut, ja sen jälkeen oon itse saanu paskaa niskaan aika tavalla.
Tästä ei ehkä oikeen ilmene millasta se kiusaaminen on, kun en voi kertoa tarkemmin ettei mua tunnisteta tästä.
Tänään on menny syömisten kanssa aika hyvin. Aamulla vaan söin ja sit kun alko koulussa tulla nälkä, join litran vettä. Sen jälkeen oli ihanan kevyt olo < 3
Tänään söin seuraavaa:
# aamu: riisifrutti (181 kcal)
# päivä: 3 nakkia (150 kcal)
# alkuilta: puolikas appelsiini (22 kcal), 2 ruisleipäviipaletta + maksamakkaraa (140 kcal)
# ilta: mehujää (80 kcal), ruisleipäviipale + maksamakkaraa (70 kcal)
Tänää on menny tosi hyvin :) Yhteensä noista tulee 643 kcal. Ja en edes oo vielä syöny tota mehujäätä ja vikaa leipää, mut suunnittelin syöväni iltapalaks.
Sen lisäks oon tehny lihaskuntoa, vatsoja ja selkiä.
maanantai 10. maaliskuuta 2008
Vanno, rakkaani, ettet muuta haluaisikaan kuin likaiset käteni.
Se kaikki alkoi joskus yläasteen alkupuolella. Yhtenä päivänä mä tajusin etten ollu syöny muutamaan päivään, ja että se tuntu hyvältä. Mä olin kiusattu, ja sain kuulla painostani, vaikka olin huomattavan alipainonen. Sen jälkeen mun suhtautuminen ruokaan on ollu kaikkea muuta kun normaali.
Se masennus alko niihin aikoihin, vyöry mun yli ja sai mut sulkeutumaan pääni sisään, täytti kaiken harmaalla surinalla. Mä en nukkunut, en syönyt, sairastuin paniikkihäiriöön ja jouduin kierteeseen. Pelot tuli kun en nukkunu, mutta mä en saanu unta kun pelotti.
Mä siirryin unilääkkeisiin ja niiden takia lihoin. Se muutos vasta saikin mun kiusaajat ilahtumaan, nythän mä olin vielä kaikenhuipuksi oikeasti läski!
Ja kun mä kesän jälkeen palasin kouluun, niiden leuat loksahti auki - mä olin laihtunu yli 10 kiloa.
Sen jälkeen tää on ollu yhtä taistelua. Mä en liho helposti, eli saan syödä miten paljon vaan ja pysyn tässä painossa. Mutta kun mä en halua pysyä. Mä haluan olla kaunis.
Mä en halua olla poikamainen enkä sairas, en luuranko, vaan kaunis ja kiinteä, sellanen joka kääntää päät. Mä haluan tän pehmeän ylimääräsen musta pois, mä vihaan vartaloani nyt. Mä haluan olla muodokas ja haluttava, ja samalla niin hoikka.
Mutta kun mua ahdistaa, mä ahmin. Mä syön melkein mitä vaan ja mä syön valtavia määriä.
Sitten mä taas oksennan tai syön laksoja, tai vaihtoehtoisesti paastoan.
Mun itsekuri on surkea. Sen lisäksi mun on pakko syödä aina jotain, koska muuten mä pyörtyilen.
Mä yritän pitää kalorit siis tuhannessa ja liikkua paljon.
Tää blogi tulee käsittelemään laihduttamista, mutta myös muita asioita mun elämässä. Mä voisin kutsua itseäni pro-anaksi tai pro-miaksi, mutta en tiedä olenko itse anorektikko, mä olen mielestäni aika terveellä pohjalla, vaikka ruokaan suhtautuminen onkin vaikeaa.
Tänään söin seuraavaa:
# aamu: voileipä + kevytmakkarasiivu
# päivä: puoli desiä riisiä + vähän kanakastiketta, lasi rasvatonta maitoa
# ilta: puoli desiä mustikoita
Sen lisäksi napostelin 4 sipsiä ja muutaman hedelmäkarkin. Jotenki toi määrä tuntu kamalan isolta, mutta nyt kun sen kirjotti, ei se ollukaan kamalan paha. Liikunnat jäi aika vähälle, pari kilsaa vaan kävelin.
Nyt maha kurisee, joten luultavasti syön vielä appelsiinin tai ruisleivän puolikkaan.
Se masennus alko niihin aikoihin, vyöry mun yli ja sai mut sulkeutumaan pääni sisään, täytti kaiken harmaalla surinalla. Mä en nukkunut, en syönyt, sairastuin paniikkihäiriöön ja jouduin kierteeseen. Pelot tuli kun en nukkunu, mutta mä en saanu unta kun pelotti.
Mä siirryin unilääkkeisiin ja niiden takia lihoin. Se muutos vasta saikin mun kiusaajat ilahtumaan, nythän mä olin vielä kaikenhuipuksi oikeasti läski!
Ja kun mä kesän jälkeen palasin kouluun, niiden leuat loksahti auki - mä olin laihtunu yli 10 kiloa.
Sen jälkeen tää on ollu yhtä taistelua. Mä en liho helposti, eli saan syödä miten paljon vaan ja pysyn tässä painossa. Mutta kun mä en halua pysyä. Mä haluan olla kaunis.
Mä en halua olla poikamainen enkä sairas, en luuranko, vaan kaunis ja kiinteä, sellanen joka kääntää päät. Mä haluan tän pehmeän ylimääräsen musta pois, mä vihaan vartaloani nyt. Mä haluan olla muodokas ja haluttava, ja samalla niin hoikka.
Mutta kun mua ahdistaa, mä ahmin. Mä syön melkein mitä vaan ja mä syön valtavia määriä.
Sitten mä taas oksennan tai syön laksoja, tai vaihtoehtoisesti paastoan.
Mun itsekuri on surkea. Sen lisäksi mun on pakko syödä aina jotain, koska muuten mä pyörtyilen.
Mä yritän pitää kalorit siis tuhannessa ja liikkua paljon.
Tää blogi tulee käsittelemään laihduttamista, mutta myös muita asioita mun elämässä. Mä voisin kutsua itseäni pro-anaksi tai pro-miaksi, mutta en tiedä olenko itse anorektikko, mä olen mielestäni aika terveellä pohjalla, vaikka ruokaan suhtautuminen onkin vaikeaa.
Tänään söin seuraavaa:
# aamu: voileipä + kevytmakkarasiivu
# päivä: puoli desiä riisiä + vähän kanakastiketta, lasi rasvatonta maitoa
# ilta: puoli desiä mustikoita
Sen lisäksi napostelin 4 sipsiä ja muutaman hedelmäkarkin. Jotenki toi määrä tuntu kamalan isolta, mutta nyt kun sen kirjotti, ei se ollukaan kamalan paha. Liikunnat jäi aika vähälle, pari kilsaa vaan kävelin.
Nyt maha kurisee, joten luultavasti syön vielä appelsiinin tai ruisleivän puolikkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
