Vanno, rakkaani, ettet muuta haluaisikaan kuin likaiset käteni.

Se kaikki alkoi joskus yläasteen alkupuolella. Yhtenä päivänä mä tajusin etten ollu syöny muutamaan päivään, ja että se tuntu hyvältä. Mä olin kiusattu, ja sain kuulla painostani, vaikka olin huomattavan alipainonen. Sen jälkeen mun suhtautuminen ruokaan on ollu kaikkea muuta kun normaali.

Se masennus alko niihin aikoihin, vyöry mun yli ja sai mut sulkeutumaan pääni sisään, täytti kaiken harmaalla surinalla. Mä en nukkunut, en syönyt, sairastuin paniikkihäiriöön ja jouduin kierteeseen. Pelot tuli kun en nukkunu, mutta mä en saanu unta kun pelotti.
Mä siirryin unilääkkeisiin ja niiden takia lihoin. Se muutos vasta saikin mun kiusaajat ilahtumaan, nythän mä olin vielä kaikenhuipuksi oikeasti läski!
Ja kun mä kesän jälkeen palasin kouluun, niiden leuat loksahti auki - mä olin laihtunu yli 10 kiloa.

Sen jälkeen tää on ollu yhtä taistelua. Mä en liho helposti, eli saan syödä miten paljon vaan ja pysyn tässä painossa. Mutta kun mä en halua pysyä. Mä haluan olla kaunis.
Mä en halua olla poikamainen enkä sairas, en luuranko, vaan kaunis ja kiinteä, sellanen joka kääntää päät. Mä haluan tän pehmeän ylimääräsen musta pois, mä vihaan vartaloani nyt. Mä haluan olla muodokas ja haluttava, ja samalla niin hoikka.
Mutta kun mua ahdistaa, mä ahmin. Mä syön melkein mitä vaan ja mä syön valtavia määriä.
Sitten mä taas oksennan tai syön laksoja, tai vaihtoehtoisesti paastoan.

Mun itsekuri on surkea. Sen lisäksi mun on pakko syödä aina jotain, koska muuten mä pyörtyilen.
Mä yritän pitää kalorit siis tuhannessa ja liikkua paljon.

Tää blogi tulee käsittelemään laihduttamista, mutta myös muita asioita mun elämässä. Mä voisin kutsua itseäni pro-anaksi tai pro-miaksi, mutta en tiedä olenko itse anorektikko, mä olen mielestäni aika terveellä pohjalla, vaikka ruokaan suhtautuminen onkin vaikeaa.

Tänään söin seuraavaa:

# aamu: voileipä + kevytmakkarasiivu
# päivä: puoli desiä riisiä + vähän kanakastiketta, lasi rasvatonta maitoa
# ilta: puoli desiä mustikoita

Sen lisäksi napostelin 4 sipsiä ja muutaman hedelmäkarkin. Jotenki toi määrä tuntu kamalan isolta, mutta nyt kun sen kirjotti, ei se ollukaan kamalan paha. Liikunnat jäi aika vähälle, pari kilsaa vaan kävelin.
Nyt maha kurisee, joten luultavasti syön vielä appelsiinin tai ruisleivän puolikkaan.